Epäjumala

Mietin
miksi koskaan edessäsi
anteeksi anelin

Miksi itseni alensin
miksi sinua palvelin

Itse itsestäni tein syntisen,
itse sinut jumalaksi hyväksyen,
kuin armon herran rukouksiini vastaten
vain ruoskien,
vain polttaen,
vain tuhoten

Kun viimein kesken mustan messun
tunsin pakanuuden lähtevän,
suussani viimeistä kertaa
maku viinin kitkerän

Valtakunnastasi saan
viimein vapautuksen
jälkeen tekemäni
itsenäisen ristiretken