Merenneito

"Pisarassa on maailma", sinä sanoit vakavin silmin
ja minä nojasin pääni ikkunaan ja vastasin: "Niinkö?"
Ikkuna oli viileä, hiljainen, sinä pitelit pisaraa sormellasi.
"Katso nyt, sen syvyyksissä leikkivät merenneidot."
"Valehtelet", sanoin ja tarkastelin tyhjää pihaa alapuolella,
"pisara on liian pieni merenneitojen leikkipaikaksi."
Sinä kohotit katseesi ja piirsit otsaani näkymättömän kuvion.
"Oletko sinä merenneito?" kysyit hiljaa ja jatkoit piirtelyä.
Kohotin katseeni kummastuneena: "En toki! Kuinka niin?"
Sinä lopetit piirtelyn ja katsoit minua moittivasti.
"Ethän sinä sitten voi sitä tietää."
Tuhahdin ja loin katseeni takaisin märkään pihamaahan.
Ikkuna oli likainen ja sen pinnassa risteili ohuita halkeamia.
"Sinä olet ihan pimeä", kuiskasin ja hymyilin hiljaa.
Sinä hymyilit verkkaan katsoessasi maailmaa sormenpäässäsi.