Vapaudenkahva

Runoilija Usvaraita

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.4.2012

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Lähellä poispääsyn ovenkahvaa, hän pysähtyi
Ottaen sormuksen sormestaan

Ja sinä katselit, katselit sanaakaan sanomatta
Äänettömän kyyneleen valuessa hänen poskellaan

Ja hänen mielessään muistot juoksivat
Hetket kun he kävelivät
ja juoksivat, käsi kädessä

Mutta hänen silmänsä olivat niin kylmät
Kun kukaan ei enää pitäisi hänen käsistään kiinni

Ja sinä katselit, katselit hiljaa
kun hän kumartui, minä kumarruin
kuiskaten "rakastan sinua"

Ja avasin oven taakseni katsomatta

Selite: 
Hän = minä, runon loppuvaiheessa kyllästyinkin kirjoittamaan "hänestä" kun kyse oli minusta
Kategoria: 
 

Kommentit

Tuskaisa on runon tunnelma. Olkoon minkä syyn kulminoituma hyvänsä, niin lähtijä on tuossa tilanteessa surun murtama.

Kosketti!

 

Käyttäjän kaikki runot