Silmät turvonneet.
En tahtonut nähhä eteen.
Koitin katsoa aamua kaunista,
unohtaen eilistä kurjuutta.
En vaan pysty unohtamaan,
Sydän ei unohda koskaan.
En jaksa enää itkeä.
Silmiin särkee jokainen pieni lasikyynel,
leikaten silmiä päästessään vapautteen.
Selite:
Olipa mukava töissä, turvonneilla luomilla. :S Ei yhtään muut työn tekijät kattoneet ja aluks oli vaikee lukee ohjetta kun sattu silmiin kun yritti lukee. Mutta hyvin keitiössä muuten meni päivä ku pääs touhuun.
(Tää on seuraavana päivänä kirjoitettu kun se murhaaja.)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja herkkä runo, pidän tästä vaikka onkin surullinen. <3
voi miten ihana. voi sinua raukkaa <3