huoneet ovat täynnä,täynnä erilaisia ihmisiä,miehiä,naisia,pieniä,isoja,kaikenlaisia. Käytäviltä kuulu kenkien ääntä, ei puhetta ei naurua,vain kävelyä,huokailuja ja hiljaisuutta. Hiljaisuus joka on jatkuvaa,yllättäen voi kuulla puhetta,korvat herkistyy. Joku viheltää,outoa. Suihkun ääni,veden rauhoittava ääni. Ihmiset kävelevät käytävällä edes takas,ilman päämäärääkö? Minä makaan sängyllä,kuuntelen,ajattelen,kirjoitan ja odotan. Odotan rakkaani näkemistä. Rakastani jonka ääntä kaipaan,kaipaan hymyä,kaipaan tuoksua,kaipaan kaikkea hänessä. Rakastan häntä ja mitä enemmän rakastan,enemmän odotan! Tiedän että näemme tänään,iloitsen jo valmiiksi. Odotan halaamista,halaamaan ja näyttämään rakkauteni joka sisälläni asustaa! Odottavan aika on pitkää,sanotaan. Mutta kun tietää mitä odottaa,aika on vain suhteellista siihen nähden mitä odotti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
