Sinä hetkeksi huomiosi tarjosit
Minä suuria luulin ja toiveitakin elättelin
oishan se hienoo jos joku minustakin välittäisi
Yllätyinkö sittenkään kun huomasin että sain pettyä
Ei ollut sen arvoista että antaisin silmien vettyä
Ikuisesti kestää menneen hetken odotus
Palkkiona vain haavekuvienkin kadotus
Toivoa ehkä sekin tarjoaa
jos hetkeksi pakoon pääsee varjoaan
Itse kasaamani yksinäisyyden lopulta saan kai aina selkään
ja ikuisesti ihmistä pelkään,
itseeni pettyen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
