Ovi tuntemattomaan

Tässä sitä taas ollaan.

Istutaan rannalla ovi edessä.

Kokeillaan kahvaa.

Kenties vilkaistaan sisään.

Istutaan uudelleen.

Läpi ei kuljeta.

Hiekka on niin mukavaa.
Aurinkokin lämmittää.

Mitä siitä, että on vähän nälkä kun pelottaa.

Mitä siitä, että aurinko laskee.
Käperryn vain tiukemmin huopaan.

Soudan ja huopaan.

Istun tiukemmin.
Ovea tuijotan.

Viluttaa, mutta tähdet valaisee.
Vatsaa kurnii, mutta..

Vituttaa, mutta ovea tuijotan.

Käännän selkäni
kunnes vihaan ovea.

Sen syy, etten koskaan kulkenut läpi.

Sen syy, ettet koskaan noussut ylös.

Sen syy, että käperryit kokoon.

Sen syy. Sen syy.

Sen syy, ettet koskaan juossut.

Sen syy, ettet hyppinyt kuin kenguru.

Sen syy, ettet koskaan hymyillyt.

Sen syy, että duuni vituttaa.

Sen syy!