ja yksinäisyyteni on tahra rinnassa
kuin keltaiseksi kuivunut kakkuliemi pöydän kannella
minä itken, hän ei vielä osaa
vaikka silittääkin minua sisältäpäin
Lohdutathan minut ehjäksi
ennen kuin kuulen illan
parkaisevan ensi kerran
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Lohdutathan minut ehjäksi
ennen kuin kuulen illan
parkaisevan ensi kerran"
Hieno lopetus on tässä runossasi.