Riitelen kanssasi
niin kuin maa kiiltelee jäätä
ja kengänkärki on sohjoutunut surullisesti
Hämärästä huokaan sinua
joka ilta illalta vain välität juosta auringon perään
Minä yksinäisyyttäni riitelen
riitelen jäänkin kanssa ja sinun
ja hiukan sohjoutuneen
kengänkärjenkin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä runo oli ihan wau! teit riitelystäkin kaunista sanojen kanssa taiteilemalla. ja silti niin surullinen
tämä runo oli ihan wau! teit riitelystäkin kaunista sanojen kanssa taiteilemalla. ja silti niin surullinen
Hei, upeaa! En osaa sanoa paljoa muuta. Tämän lukeminen hymyilyttää, vaikka aihe onkin surullinen. Hienosti kuvattua yksinäisyttä, ja sanailusi luistaa. (Ja niin, kiitosta.)