Maailman laidalla.

Maailman laidalle,
sille viimeiselle raidalle,
muutti olio
outo ja kummallinen.

Katseli kuuta kuolevaa
tähtien saattamaa,
kuunteli tuulta nousevaa
puita hyisesti nuolevaa.

Yksin luuli olio raitaansa kulkevan
maailman laitaa asuttavan.
Pimeään kulki, syvään huokasi
ja silmänsä sulki.

Heräsi kosketukseen toisen,
pirun samanmoisen.
Hymyn kasvoillensa loi,
ja sen toiselle soi.

Tarttui käteen toisen, piru parka,
alkoi matka kaunis ja yhteinen sarka.
Löytyi matkalta yllättäen piruja monia,
kovasti kauniita ja jokunen komia.