Jos katsoo ikuisuutta
syvälle sinisiin silmiin tarpeeksi kauan,
loistaa sieltä aurinko takaisin.
Vuodet vierivät, kesät kukkii
ja syksyt sataa,
talvella paleltaa,
mutta kun tarpeeksi kauan odottaa,
on taas kevät.
Valo taittaa kaamoksen selän,
rusikoi poloisen ja ajaa sen kauas Etelään.
Linnut heräävät laulamaan
lumen sulaessa puroiksi
ja kasvien nostaessa päätään hangesta.
Kun ihmiset nenin tukkoisin
kömpivät luolistaan hymy kasvoillaan,
tiedän,
on taas kevät.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tää on nätti runo! ^^