TURKUSENI

TURKUSENI

Vanhaa Hämeentietä pitkin fillaroin
taas kohti kotikaupunkini keskustaa.
Taakse Nummenpakan pölyt kauas jää
vaik ei niitä musta koskaan irti saa.
Muistan pojan pienen joskus ihailleen
valtateiden risteystä Kupittaan.
Pyörät kakkosen kun kiskoon tirskuivat
tämän jätkän mieleen syvään juurtuivat.

Taas kun vanhaan Turkuseeni matkaa teen
voin muistaa kukkulat ja kadut puistoineen.
Kun kirkon jälkeen istun pöytään Pinellan
saa siinä sydämeni hetken levähtää.
Joskus paras paikka lähelläsi on
ei sitä huomata kai itse aina voi.
Turkuseni mulle aina ollut on
mun ykköslintuseni laulu ajaton.

Pari bisseä ja matka jatkukoon
taas sielu elää kesää vielä kauniimpaa.
Jossain elämäni haavetoreilla
kai joku jossain mua oottaa todella.
Ohi Aurakadun kulmain vilinän
jokirantaan kuljen siinä seuranain
pari varista ja naakkaa raakkuvaa
siinä nokkii samaa katukäytävää.

Laivan kantta istun hetken keinuvaa
ja katse Samppalinnan rinteen tavoittaa.
Kerran sieltä häntä etsin löytää sain
vuotten taakse kaikki kulkenut on vain.
Läpi puistojen ja rantojen vie tie
missä kerran kulki reitit haaveiden.
Silloin sillan yli kahden kuljettiin
reitti Ruissaloon vei uniin hurmaaviin.

Matka mennyt tänään uudelleen kun vie
viel saaren muistoihin sen rantapirtin luo.
Sieltä ihminen ei koskaan tahdo pois
missä haaveet elää ikuisesti vois.
Linnan puiston kautta rantaan ajan taas
vanha fillarini siitä suuntaa saa.
Vaakahuoneen jazziterassille jään
otan oluen ja toisen muistollein.

Taas kun vanhaan Turkuuseni matkaa teen.....

HH 2010