Onnellisensurullinen.

Sydämessä kiertää
hullunmylly, häränpylly
Suusta lehahtaa pieniä sieviä
v a l k e i t a v a l h e i t a
kuin sateella metsästä sieniä

Niin ne miehet, niin,
naisista puhumattakaan.
Turhia ne sellaiset!

Kuitenkin lasket käden selälleni,
taas hautaan kasvot rintaasi enkä
saavuta unta ennen aamua.

Aamulla humalan, väsymyksen,
läheisyydenkaipuun piikkiin,
Kuinka samaan vuoteeseen kaaduttiin.
Sillä mikä ettei, ystävyksiä sentään,
ja unirefleksinä voi painautua syliin.
Mutta hyi, ei, eihän nyt tuon kanssa,
yksinäisiä susia kun kumpainenkin.
Ei sen paremmin paria suhdetta
kuin parisuhdettakaan etsien.