Liikaa multa elämässä vaaditaan,
kun pystyyn nousen, niin heti kaadetaan.
Liian kovat panokset asetetaan,
joilla nuori mieleni heti masennetaan..
Kukaan ei tajua kuinka sattuu,
kuinka paljon huolia mieleeni mahtuu.
Sanot vaan "Kyllä se pärjää,
pieniä sen huolet on,
ei vedetä sarvista härkää"
Ei ketään enää kiinnosta mun huolet,
varsinkaan kun ne vie elämästäni puolet.
En tarvitsisi kuin sen yhden ystävän,
kuuntelevan,luotettavan ja varsinkin pysyvän.
Se jolle huolet kertoa vois,
se joka vierelläni ainiaan ois.
Yhtään en elämästäni enää maksa,
sori, mut mä en enää jaksa...
Selite:
Kirjottelin töissä, vitutuksen saartamana.
On ollu pitempää jo mieli maassa ja päätin nyt sit ees jotain tunteita yrittää paperille rustata..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettaa todella paljon. Sydämmestäni toivon,että se ystävä löytyy. Kaikkea hyvää elämääsi toivon.