On aika käydä nukkumaan,
ja nähdä kesäyön unelmaa.
Tuo metsä kaunis hentoinen
ja ratsu uljas valkoinen.
Katselen unelmaa varoen,
sillä sen särkyä tahdo mä en.
Tuo kaunis valkoinen,
jonka askel niin rauhallinen.
Tulee luokseni hymyillen,
minä ojennan käteni myhäillen.
Osun turpaan sileään,
niin pehmeään ja lämpimään.
Kohta se takasilleen kavahtaa,
hirnahtaa, ja katoaa.
Vain savu ympärilleni jää...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hieno runo ja kauniita haavekuvia siinä:)
Hieno runo! Minulla tuli mieleen valkoinen yksisarvinen :)