Luulin jo jääneeni yksin.
Luulin jo etten enää tarvitse ketään,
uskottelin jopa itselleni etten tarvitse mitään.
En ystäviini pitänyt yhteyttä,
en jaksanut enää muiden syytteitä.
Annoin suhteitteni kuolla,
turha toisten persettä on nuolla.
Yksin oli hyvä...
Ei tarvinut miettiä miltä toisesta tuntui,
tai pelätä mistä toinen seuraavaksi suuttui.
Mutta ei,
ihastuin sinuun lähes heti kun olit sanonut "hei".
En tosin uskonut että saisin sinut,
enkä uskonut että valitsisit minut.
Kuin vasten tahtoani, varastit sydämeni.
Kuin vasten tahtoani, anastit koko elämäni.
Olen kai ikuisesti sinulle velkaa siitä..
sillä jälkeen päin miettien,
olen helvetin onnellinen..
Kiitos siitä<3
Selite:
Rakkaalleni muutama sananen elämästäni, vaikeuksien kautta voittoon :) vai miten se meni? :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
