metro on oranssi käärme
ja ihmiset syöksyvät sen sisään kuin suuri vetovoima imisi heitä monista ovista
ja käärmeen silmät vaanisivat sen ihon alla
oranssit penkit ovat yksinkertaisuudessaan jostain toisesta maailmasta, jossa valmistaudutaan johonkin ihan muuhun
hetkeen ei ole kiire kun tietää elämänsä olevan pienen ajan kauniin aikataulutettu
asemalle jää maanalainen, turvallinen tuoksu
vapauden tuoksu, kun on matka kohti niitä asioita, joita ehkä pakoilee,
mutta taakse jää se, mistä lähti pois
taakse jää aina jotain, jota katuu
liikaa kuviteltuja aurinkoisia päiviä
kaikki on näennäisen hyvin
kunnes tulevat ne pitkät portaat
tosiaankin, minä lähden pakoon, jo ties kuinka monetta kertaa
tartun kiinni metalliseen tankoon, josta niin monet ihmiset ennen minua ovat pitäneet kiinni
eikä aurinko paista ennen kuin tullaan pois tunnelista
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi