katsoin maailmaa niiden silmin, joille elämä on pelkkää juhlaa
minun juhlani taas voisivat olla ah niin taiteelliset: yksin kotona istuisin tarkoin harkitussa asennossa tarkoin harkitulla sohvalla,
minulla olisi myös jotain halpaa viiniä
nurkassa loistava lamppu saisi koko tilanteen näyttämään
paperista leikatulta siluetilta
paperistahan se toki olisi, nauraisin itsekin jopa ääneen omaa naurettavuuttani ja pyrkyrimäisyyttäni
hetken päästä ottaisin mustan baskerin päästäni ja lopettaisin näyttelemisen
minä kävelisin toiseen huoneeseen, jossa odottaisi toinen näytelmä
onko elämä siis suurta juhlaa vai suurta näytelmää, jossa näytellään juhlimista?
tähän mennessä minä en ole saanut vastauksia mistään käsikirjoituksesta
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
