Maaliskuussa matkamme alkoi,
ojensin käteni, hymyilin,
vastasit hymyyn, nauroitkin.
Koko ajan on sinua ikävä,
vaikka seisot vieressä,
tiedän, joudut kohta lähtemään.
Kerran, kun se oli minä joka lähti,
sanoit; "ajattele sitä,
miten iloseksi mä tuun,
kun sä tuut takas".
Silloinkin sait minut itkemään,
vaikka en ollut edes lähtenyt,
oli silti sinua ikävä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
