Kolme sukupolvea Särkänniemessä,
kun sadat kilometrit hetkeksi vaihtuvat
kosketusmatkaan.
Oma heimo, turvasatama toisillemme
ihmismeressä. Minulle ja meille äiti ja iskä,
teille isovanhemmat.
Miten aika rientääkään!
Ainaista joulua ja juhannusta,
tapasit mummi sanoa.
Nyt sen ymmärrän.
Pienimmän otteessa olemisen hauraus,
käsi ukin kädessä kuin kannosta kurottava verso.
Kunpa voisin suojella sinua kaikelta pahalta,
Kunpa vielä vuosikymmenenkin päästä nuo
kädet saisivat kohdata.
Vatsassa kieppuu laitteet ja liikutus.
Varkain vieri viikonloppu
Sanat tuntuvat sydämessä
haihtuvat
huulilta
hengitysilmaan.
Turvallista kotimatkaa, rakkaat.
Nähdään taas!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tunteikas runo
Oikea etäisyys rakkaista.
Laulun sanoin: kuka voisi kellot seisauttaa,
Kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan.
Sivut