Kuinka kauan jaksan?
Sitä ei kukaan tiedä, en edes minä.
Minä vain suren, muistelen ja yritän unohtaa.
Mutta unohtamiseen tarvitaan voimaa,
voimaa, jota minulla ei ole.
Siksi jokainen ilta päättyy kyyneliin.
Suolaisiin pisaroihin, jotka sinä olisit voinut estää.
Olisitpa tehnyt toisin.
Sinä olet onnellinen.
Autuaan tietämätön tuskasta,
joka elää sisälläni.
Tuskasta, josta en pääse eroon,
vaikka kuinka yrittäisin.
Rakkaus tekee kipeää,
ja aina juuri minulle.
Olenko niin paha,
että ansaitsen tämän?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämä on välillä niin epäoikeudenmukainen. Etkä ole mitenkään pahempi ihminen kuin kukaan muukaan..jollekin vain osuu epäonnea kohdalle enemmän kuin toiselle. Aika parantaa haavat, muista se.
Kirjoitat hienosti ajatuksistasi ja tuskasta joka sisälläsi vallitsee..