Olen yksin vaikka sinä olet siinä vierellä.
Pyörittelen sormeani ihollasi.
Et reagoi mitenkään.
Avaan suuni ja huudan.
Huudan niin hiljaa ettet kuule.
Hiljaisuus särkee korvamme.
En enää kestä sitä.
Kylmä kyynel valuu poskelleni.
Et välitä.
Vihaan sinua.
Tiesitkö? vihaan.
Mutta silti, rakas, ottaisitko kahvia?
Selite:
jhwee.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tykkäsin tuosta viimeisestä "Mutta silti, rakas, ottaisitko kahvia" se jotenkin kuuluu tuohon, vaikka ei äkkiä siltä kuulosta. :)
Hmm... Vaikea. En ihan saa otetta tästä, ajatuksesta? Ymmärrän toisaalta. Loppu, ei noudata oletusta, mutta oma lukemiseni rikkoutui aika lailla lopun tunneilmaisuista. Vihasta, vaikka alku tuntuu kylmän sydämen ympärillä kärkkymiseltä, ja turhautumiselta? Punainen lanka katoaa mielestäni liian äkkiä, miksi henkilö vaihtaa tunteitaan, tarina jättää ehkäpä liikaa pois. Mutta oivallusta tässä on, tuore. Pidän.
En tykännyt runosta itsessään, koska se ontuu jostain syystä minun korvaani. Viimeinen lause kuitenkin oli mahtava! Se oli niin odottamaton.
Kiitos mielipitseestä! Nää sun runot on erilaisia kun
yleensä ja hyviä sellasia. Tääkin just hyvä. :D
Tykkäsin tuosta viimeisestä "Mutta silti, rakas, ottaisitko kahvia" se jotenkin kuuluu tuohon, vaikka ei äkkiä siltä kuulosta. :)
Hmm... Vaikea. En ihan saa otetta tästä, ajatuksesta? Ymmärrän toisaalta. Loppu, ei noudata oletusta, mutta oma lukemiseni rikkoutui aika lailla lopun tunneilmaisuista. Vihasta, vaikka alku tuntuu kylmän sydämen ympärillä kärkkymiseltä, ja turhautumiselta? Punainen lanka katoaa mielestäni liian äkkiä, miksi henkilö vaihtaa tunteitaan, tarina jättää ehkäpä liikaa pois. Mutta oivallusta tässä on, tuore. Pidän.
En tykännyt runosta itsessään, koska se ontuu jostain syystä minun korvaani. Viimeinen lause kuitenkin oli mahtava! Se oli niin odottamaton.
Kiitos mielipitseestä! Nää sun runot on erilaisia kun
yleensä ja hyviä sellasia. Tääkin just hyvä. :D