Surun raskas viitta laskeutuu päälleni.
Niin kovin tiivis ja painava,
vaikea kantaa
- ei voi hengittää-
Kipu upottaa kasvoni hyiseen lampeen.
lampeen jossa näen kaikki virheeni,
pahat tekoni
-ei kestä katsoa-
Hetken pysyn pinnalla.
Sitten taas uppoan syvemmälle,
yhä syvemmälle,
eikä pohjaa näy
-ei jaksa taistella-
Runneltuna ja yksinäisenä makaan
hiljaa ja kylmissään
-ei jaksa nousta-
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kovin surullinen ja todentuntuinen runo. Pidin.
surua,hyvä