Käsittämätön väsymys vie kohti tyhjyyttä,
tyhjyyttä jossa ei voi enää olla ehjä.
Kipu on liian kova ymmärrettäväksi.
Sanat jo liian pahoja sanottavaksi..
Pikkuisen katse, joka ei ymmärrä,
silmänurkassa kyynel jota ei kuuluisi olla.
Käsittämätön määrä hätää äänessä,
käsi tarraamassa kiinni sieltä mistä saa.
Silti on mentävä, kestettävä kipu, sanottava sanat,
sitten, vasta sitten voi olla taas kokonainen, ehjä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
