tulit ja menit..

Sä annoit mulle aina toivon,
kun meinasin oman uskoni menettää..

Sä sait mut uskomaan,
välillä myös mahdottomaan..

Sä opetit mut rakastamaan,
ilman ehtoja,vain rakastamaan..

Sä opetit mut myös suremaan,
tuntemaan kaiken tuskan ja vihan..

Toisaalta voisin kai kiittää,
et opetit mut elämään..

Mutta kuitenkaan en voi ymmärtää,
kuinka sä voit vain unohtaa..