Elämää

Runoilija FeAlo

Harmaa maisema
sateinen,

mieleni maassa
ajatukset jossain kaukana.

Kaikkialla ihmisiä
minulle tuntemattomia

olen niin yksin,
niin yksin.

Syksyinen ilma,
kuulas ja kirpeä,

mieleni maassa
ajatukset nyt jo menneessä.

Olenko yhä?
Oletko yhä?

Ja kuitenkin ensimmäisen kerran
jalkani ovat maassa kevään jäljiltä.

Olen hengissä.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Herkkä, hyvä runo

Koskettavaa kerrontaa.

Haikea runo mutta kuitenkin positiivinen.Olen hengissä,se on hieno havainto.

 

Käyttäjän kaikki runot