Piikkilankaa ranteiden ympärillä,
kiertäen kaulan
aina varpaisiin saakka,
kiristyen päivä päivältä
valuttaen elämän nesteeni
takaisin sinne
mistä se minulle annettiin.
Pisarat muodostavat maahan jotakin,
liian haikeaa katsottavaksi
sanattomaksi
jää suuni,
sydämeni silti huutaa sinua takaisin
Selite:
toivotonta...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suruisaa runoilua, hieno...
Surullinen. Mutta tämäkin hienosti runoiltu. Pidän
hieno!
Ahdistunut tunnelma välityy selkeästi. Lohdutukseksi saanen kertoa, että piikkilanka kiellettiin 1992 :)
Ensimmäinen säe tuo mieleen kuuluisan kärsimysnäytelmän - piikkikruunu pään ympärillä. Assosiaatiosta syntyy runosi voimavaikutus.