Hyvästi

Avaan kotini oven
ja astun sisään.
''Olen kotona'' sanon vaimeasti.
Kukaan ei vastaa tervehdykseeni.

Sytytän lyhdyn ja kävelen keittiöön
pimeyden vetäytyessä valon tieltä.
Jätän lyhdyn keittiön pöydälle
ja kävelen valottomaan olohuoneeseen
askelteni kaikuessa tyhjissä huoneissa.
Vain muutamia päiviä sitten
talo oli täynnä puhetta ja naurua.
Nyt on hiljaisuus vaimentanut puheen,
tyhjyys tukahduttanut naurun.

Palaan takaisin keittiöön,
jossa pieni tuli tuo valoa ympärilleen.
Istun tuolille tuntien kuinka
kyyneleet valuvat poskiani pitkin.
''Tule luokseni...''
Kuulen tuskin kuiskausta
kovemman äänen.
Käännän pääni kohti olohuonetta.

Oven luona valon ulottumattomissa
seisoo kalpeakasvoinen neito.
''Minä en jätä sinua koskaan...''
Hän sanoo ojentaen kätensä.

Hitaasti, kuin unessa
nousen ylös tuoliltani.
Kävelen kohti ovea,
tartun ojennettuun käteen
pimeyden kietoutuessa ympärilleni.

Pöydällä kituva liekki
tanssahtaa viimeisen kerran
ennen sammumistaan.

Yksi sana jää
tyhjään huoneeseen:
''Hyvästi...''
Kunnes sekin
ikusuudeksi katoaa.