Sinä jäit luokseni.

Tavatessani sinut
sydämeni jättää lyönnin väliin.
Tuntuu kuin sieluni
yrittäisi irtautua ruumiistani
päästääkseen luoksesi.
Aivan kuin olisin
tuntenut sinut aikaisemmin.
Toisessa ajassa, toisessa elämässä.
Silmistäsi näen
sinun tunnistavan minut.
Hetken seisomme katsoen toisiamme
menneiden muistojen palatessa.

Yhtäkkiä käännyt ja juokset luotani
vilkaisten pikaisesti minua.
Naurahtaen lähden perääsi.
Löydän sinut mäen päältä
ihailemassa auringonlaskun
punaisiksi värjäämiä puita.
Hiljaa kävelen vierellesi.
Käännyt vangiten minut katseellasi.
Seisomme paikoillamme ääneti,
lausumattomien sanojen
kieppuessa ympärillämme.
Hitaasti painaudut minua vasten,
huuliemme kohdatessa toisensa.

''Herää aarteeni.''
Ei... En halua herätä...
''Avaa silmäsi armaani.''
Pelkään menettäväni sinut jos herään...
''Nouse rakkaani.''
Hitaasti avaan silmäni.
Kyyneleet muodostuvat silmiini.

Sinä jäit luokseni.