Nimetön

Mä tahdoin vaan elää

"Katson auringon laskua kerrostalojen taakse ja tajuan illan tulevan. Enään pari tuntia ja olisi pimeää. Mä elin ainoastaan pimeän aikana, paitsi tietysti kesällä. Ehtisin viellä nukkumaan muutaman tunin ennen lähtöä. Painun peiton alle jättäen musiikin soimaan hiljaisena. Väsymys painaa silmät kiinni ja vaivun nopeasti syvään uneen. Puoli kolmelta herään puhelimen sointiin. Olin tietenkin jo ennen nukkumaan menoani tiennyt näin käyvän taas. Lopetettuani puhelun poimin farkut lattialta. Harjaan hiukset selviksi ja laitan ne normaalisti ponnarille. Pesen nukkuessa suttaantuneen meikin pois, enkä suotta meikkaa enään uudestaan. Ovella varmistan viellä, että kaikki tavarat on mukana. Suljen oven mennessäni ja tiedän palaavani vasta aamulla.
Astun pienen kävelymatkan jälkeen ovesta sisälle tupakalta haisevaan asuntoon. Tuoksu tuo mieleen entisen kodin. Istun alas ja sytytän tupakan. Ensimmäisen pullon korkatessani tajuan, että tästä se taas lähtisi."

Mä aloin elää vasta kun isä kuoli ja jouduin muuttamaan mutsin luo. Siihen asti olin normaali 15-vuotias. Kiltti, koulussa menestyvä ja vakavassa seurustelusuhteessa elävä tyttö. Itsekkään en tiedä mihin se kaikki katosi ja miten siinä näin kävi. Mua vaan ei kotona enään velvoittanut mikään. Mutsia mä olin vihannut siitä asti kun se lähti mun kahden nuoremman veljen kanssa isän luota muutama vuosi sitten. Syytin äitiä myös isän kuolemasta, vaikka syöpään voi sairastua kuka vaan. Isän takia mä olin aikaisemmin viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani kotona.
Kuitenkin, ensin annoin parturin leikata pitkät tasaiset hiukseni räväkämmiksi ja otin kieleen lävistyksen. Jo se sai äidin näkemään punaista. Muutaman viikon päästä ostin ensimmäiset tiukatn merkkifarkut ja paljastavampia paitoja, äiti kun maksoi kaiken. Aloin juoda viikonloppuisin humalanhakuisesti ja eräänä tälläisenä viikonloppuna olin minulle vielä silloin täysin tuntemattoman parikymppisen miehenalun asunnolla. Juotiin siinä sitten oikein reilusti isolla porukalla, jossa oli myös pari minulle tuttua ihmistä. Jossain vaiheessa yötä heräsin tämän uuden kundin kainalosta. Huolimatta siitä, etten tuntenut koko ihmistä, siinä kainalossa oli hyvä olla. Jäin siihen nukkumaan, enkä osannut odottaa saman enään toistuvan.

"Aamulla herään kuumuuteen ja armottomaan päänsärkyyn. Tajuan hetken päästä missä olen. Kiroan mielessäni. Jo kolmas viikonloppu tätä samaa. Laitan kuitenkin silmät kiinni ja painaudun tiiviimmin kiinni Mikaan. Kohta olenkin tiukasti miehen kainalossa. Nukahdan siihen tasaiseen kuorsaukseen ja seuraavan kerran herään varovaiseen suudelmaan joka muuttuu vaativammaksi heti kun ryhdyn mukaan leikkiin. Katsoessani ympärilleni huomaan, että meidät on jätetty kaksin. Tietenkin tämä leikki päättyi pikaiseen panoon. Mihin muuhunkaan. Mutta oikeastaan mä rakastin näitä kiireettömiä aamuja. Tupakan jälkeen mä möngin vielä Mikan kainaloon. Pian olisi kuitenkin noustava ja mentävä kotiin."

Poikaystäväni Jere oli aluksi sinisilmäinen mun muuttumisen suhteen. Se antoi mulle anteeksi känniset sekoilut Mikan kanssa. Mä en tajunnut ettei sekään jaksa tätä ikuisesti. Meidän suhde joutui koetukselle sen kuukauden aikana useasti. Pari kertaa Jere laittoi poikkikin mutta seuraavana päivänä me sovittiin asiat ja koetettiin jatkaa. Lopullisesti me erottiin pääsiäisen jälkeen. Eikä olla edes puhuttu sen eroamisen jälkeen, vaikka nähtiin usein kun liikuttiin samassa kaveriporukassa. Jere löysi nopeasti uuden tytön ja mun elämä paheni, kun ei ollut ketään käskemässä kouluun tai viettämässä rauhallista koti-iltaa hyvän leffan parissa. Mun viikonloppu alkoi keskiviikkona ja loppui maanantaina. Viinan ja kaljan lisäksi aloin polttelemaan silloin tällöin pilveä. Koulussa vierailin pari tuntia viikossa, jos sitäkään.

--

Vielä joskus mä juon viikonloppuna ja herään aamuisin muistamatta mitään. Silti, mä olen selvinnyt pahimmasta! Vaikka jäin yksin, uskon että veilä jonain päivänä löydän sen oikean rakkauden, helppoa se ei olisi, mulla on menneisyyteni.