Sinä
Kun syksyn pimeys syleilee, muistan ajan kanssasi.
Vielä lapsia olimme kun rakkauden valan vannoimme.
Tulevasta tietämättöminä toisiamme rakastettiin.
Vuodet erottivat meidätkin, vaikka tahdoimme muuta.
Ei sitä voinut käsittää, olimmehan vielä lapsia,
aikuiseksi kasvamassa, kasvamassa erillemme,
Olet vieläkin siinä, mutta enää koskaan niin kuin silloin
---
Et enään tule lähelleni näinä syysiltoina,
odotan sinua huoneessani, sängylläni,
siinä samassa jossa minua pidit lähelläsi,
veit syksyn pimeyden pois luotani,
toit kesän nopeammin kuin kukaan.
Muistan kaiken sen,
samalla hymyillen.
Vaikka en enään rakasta,
tahdon sinua muistella.
Olithan se ensimmäinen,
jolle annoin rakkauden.
Selite:
Pitkästä aikaa, ja samasta vanhasta pojasta näitä syntyy.
Mutta en tiedä kuinka muuten sen kertoisin. Tämä poika on minulle erittäin tärkeä edelleenkin ja tulee aina olemaan :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis
kaunis