Elämää

Kun sut ensi kertaa näin, en silloin tiennyt miten päin siinä ois, ja lavalla soitti The Boys.
Sua tanssiin hain, luvan sain. Olin kai onnekkain.
Muutama biisi sitten tanssittiin, kunnes yöhön lähdettiin.
En muista minne päädyttiin, mutta aamulla herätessäin olit vieressäin, ja, tajusin, että sua rakastin.
Luulin, tästä jotain tulla vois, mut seuraavassa hetkessä olit luotain pois.
Nyt kun sut kaupungilla nään, pitkään katson sun perään.
Kunpa se vain ois mahdollista, saada kaikki näyttämään entiseltä.
Silloin kaikki paremmin ois, uskon yhä että meistä jotain tulla vois.
Iltaisin sun äänen kuulen, niin luulen ja nousen miettimään, oliko tää koko juttu totta sittenkään.

Eilen sut taas näin, et edes vilkaissut mua päin.
Kai sulla on jo uus, siinä meni multa tääkin tilaisuus.
No, ei meistä mitään ois tullutkaan, oisin lopulta jäänyt kuitenkin, näppejäni nuolemaan varmaankin.
Menolipun ostin Kanadaan, aattelin siellä pääni selväks saan.
Koneesen kun matkasin, sun äänes tunnistin.
Ympäri käännyin, hyppäsit mun syleilyyn, ja sanoit mua rakastavasi.
Olin ymmälläin, kuinkas tässä näin, oli mun elämäin mitä parhain.
Lähdettiin kahville, josta papin puheille.
Elämä hymyilee viimeinkin, sinut sain sittenkin.