Rakkauteni tuli yllättäen,
se ei varoittanut,
tullut tiuku kädessään...
se hiipi luokseni
kun seisoin
kirsikkapuun juurella
ja kuin musta varjo
se varasti sydämeni.
Hetken paistoi kevätaurinko,
jota ihastelin
ja jonka kirkkaus
se kalpeni
oman sydämeni
loisteen valossa
ja voi ihmettä
kirsikankukat
puhkesivat kukkaan,
mutta silti,
vain hetken se vie,
kun kukat nuo kauniit
tippuu,
kuihtuu,
lakastuu.
Samoin kävi sydämeni,
takatalvi saapui
ja jo
vaikeni ¨
sydämeni
laulu.
Ja Rakkaus,
se...
se jätti minut yksin palelemaan
pohjoistuulessa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
