Mä taas himas oon ja ajattelen, jospa tämä päivä voisi olla kyyneletön.
En tiedä mitä tehdä, kun ei kelpaa sellaisena kun on.
Ainainen aliarviointi alkaa jälleen, kun yksi ihminen astelee ovesta.
Olen yksinäinen, kun ihminen, jota rakastaa ylikaiken, on kaukana jossain.
Ainut jonka välittäminen on tullut harvinaisen selväksi, josta itse tulen aina pitämään kiinni kaksin käsin.
Tämä tuska sisälläni vain pahenee, jos en mä pääse hänen luokseen.
Ihmiset täällä ovat ilmaa minulle, he eivät kunnioita päätöksiäni, eikä he näe tuskaani.
Aina se miltä ulkoisesti näyttää, ei ole samaa sisältä.
Toivon vaan että joku kuulisi kuiskauksen tämän : ''Tahdon luokse rakkaani, olla onnellinen ja jättää nykyisen elämän taakseni.''
Selite:
Kertoo nykyisestä elämän tilanteestani ja tunnetilastani todella yksityiskohtaisesti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
