Tiedän ettei tämä tähän lopu,
vaikka elämä potkiikin, on toivoa vielä.
Kun minulla on sinut, olen kuin kotonani.
Saat minut hymyilemään, vaikka sisälläni kuinka myrskyää. Tunnen ettei minusta välitetä, eikä arvosteta siellä missä olen, mutta paikka johon kuulun, eli luoksesi sun, niin siellä mua rakastetaan mä tiedän sen.
Paha on olla, ja sisälläni puristaa jokin, mutta yritän jaksaa hetken, toivoen että kohta helpottais. Meidän suhteen kulta, en aijo koskaan luovuttaa, olet tuki ja turva mulle. Kiittäen siitä syvästi rakkaasi<3
Selite:
Pieniä mietteitä tämän hetkisestä fiiliksestä, ja siitä kuinka yksi ihminen pystyy pitään ihmisen kasassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
