Oli seko isäpuoli,
kuin pahin mielipuoli.
Diapameja diapameja,
lisää vain nappeja.
Viinaa lisää viinaa,
sillä pään sekaisin saa.
Valtaa tunne hulluuden,
kuristaa voi ikuisuuden.
Ensin rikki videot ja telkkari,
palasix kaikki astiat heitteli.
Vaimoaan nyrkeillä hakkasi,
seinät ja lattiat verellä koristeli.
Vaimo viimeisillään raskaana,
veti ulos pitkin betonirappusia.
Hyppi hänen vatsan päällä,
lisää potkien turvakengällä.
Ei tullut enää huulilta avunpyyntöjä,
leuka murtui ja kasvot ihan veressä.
Päässä isäpuolella naksahtaa,
tahtoo lisää voisi vaikka tappaa.
Mikroaaltouunin käteensä nappaa,
lentäen ulos tähden lailla sen nakkaa.
Sirpaleita tavaroista oli kaikkialla,
lasimurskaa jaloissa senttikaupalla.
Laittoi matalaksi vanhimman lapsen,
kuristi ja kuristi päällä istuen.
Nuorempi laittoi todella kampoihin,
kuristi ja yhä lisää kuristi.
Vaatteista ympäri eteistä retuutti,
neljätoista vuotias vahva kuin painimestari.
Kaatumaan ei saa vaikka on pitkä matsi,
täytyi hakata vielä pahemmaksi.
Ei kaadu sitten millään kuristaen,
painollaan roikkuu kaulas isäpuoli kolmekymppinen.
Tähtiä jo näin eteisen katossa,
minua kutsuvan enkelin valossa.
Keskittyminen hänel hetkeksi herpaantuu,
vanhempi lapsi unesta palautuu.
Silmät seisoo isäpuolen päässä,
kuin kaksi mustaa kuollutta niittiä.
Kehuu kuinka saanut tappajan koulutuksen,
armeijas ollut useasti kertoo sen.
Kuristaa ja kaataa yrittää,
nyrkil samal tahtia yllä pitää.
Täysihulluus ilman täyttää,
lapselta nenän lyö nyrkillä sisää.
Rutina nuorimmaisen kasvoista kuuluu,
verta suunnattomasti valuu.
Ei vieläkään pudonnut nuori tää,
potkia mahaan täytyi siis lisää.
Nyt sai otteen mukavan,
paidal kaulaa tunnen kuristavan.
Osui vain 70 iskua päähän rautatangolla,
kestävä on nuorikaveri ja sormia murskana.
Viiltävä tunne isäpuolen reidessä,
morapuukko on lihaksen sisässä.
Heiluu terä useamman kerran,
tuntee kuinka se leikkaa lihan.
Jalat nousee kevyesti lattiasta,
nuorempi on vetänyt hänet pois tulilinjalta.
Hän saa terästä auki ranteensa,
veri värjää hänen vaatteensa.
Kuulee ilmassa sanat älä tapa,
juoksuaskelin poistuu ulko-ovesta.
Juoksee pakoon isäpuoli täyshullu,
verivana pitkä lumeen on tullu.
Tikkejä neula upottaa lihaan,
lääkäri sanoo nyt on tullut pataan.
Naama sinipunaisen kirjavana,
käsi lahjaksi käärittynä paketissa.
Ei hajuaistia ihan heti nenässä,
täysin murskana ei mitään tehtävissä.
Veri on värjännyt hänen hiuksensa,
pää kuin kynnettyä luista ihopeltoa.
Linnaa sai vain kaksi kuukautta,
nautti psykopaattinarsisti kitisten valtionlomasta.
Vaimo kävi vierailulla ja oli kalteriverhot ikkunassa,
yritti viimeiseen asti huijata luopumaan oikeusjutusta.
Alaikäisenä onneksi syyttäjä puuttui peliin,
saatiin hetkeksi sekopää kiipeliin.
Isäpuolen neljä lasta huostaanotettiin,
vanhan avioliiton päätös toimeenpantiin.
Siskopuolta vuoden vanhaa vahdin yksin kotona,
vanhemmat ravasi ympäri baareja.
Sossussa uusi päätös nyt tehtiin,
siskopuoli ikuisesti pois vietiin.
Nyt oli aikaa jouluun pari päivää,
tämä oli jokavuotista joulu ja arkihyvää.
Poliisilaitoksella ravasin tapahtuneiden kuulusteluissa,
tehty kuulemma 250 käynnin vuosiennätys tässä kaupungissa.
Aikuisena muistan jokaisen tapahtuman,
kuin hidastuksella katsotun kauhuleffan.
Jo marraskuussa tappaa se tunnelman,
sellaista en tahtois kenenkään kokevan.
Alitajunta jos täyttää mielen,
voi sille ehkä mitään en.
Ymmärtää ei voi sitä kukaan,
olin tutustunut itse saatanaan.
Pimeys jos maahan painaa,
tunnen kuinka kuristava ote palaa.
Jos ei halua joulua nähdä,
pahuutta on ollut se täynnä.
Ikävä synkkä tunne valtaa mielen,
pois täältä haluan kadotuksen tiehen.
Yritän hätistää pahat pois ajatuksista,
palaa ne yhä vain painajaisissa.
Metsäs pakoon juoksen ja juoksen,
pakoon pääse koskaan en.
Joka vuosi sama juttu,
mulle asia ikävän tuttu.
Exä jaksoi vinoilla asiasta vuodesta toiseen,
olis itse tullut pahuutta kauheaa kokeen.
Sanat vieläkin muistan.. onko masennusta joulun tullessa,
No, ei wittu ole vaan olen vielä elossa!
Mitä kaikkea ihanaa olisinkin voinut tehdä,
kun en olis astunut paskaan ja kulkenut surujen tietä.
Helppoa se oli hänen elää normiperheessä,
kaikki ihanat rakkaat ihmiset ihan vieressä.
Jouluna näin poliisit, lääkärin ja mummo itki yksinäisyydessä,
yritin kieltää kaiken tapahtuneen mielessä.
Pelkäsin milloin juhlan arki alkaa,
kouluun mennes näkyi jono aidantakaa.
Olivat lukeneet lehdestä joulun tunnelmaa,
ope kysyi jaksanko edes istua hiljaa.
Tunnelma hiljainen valtasi luokkahuoneen,
koulussa pääsin hetkeksi kiinni arkeen.
Niitä lukemattomia valvottuja öitä,
ei halua muistella koskaan lämmöllä.
Älä sano että elämä oli rankkaa,
katsonut olen silmiin monesti kuolemaa.
Lähdön hetki ollut monesti niin lähellä,
vain suojelusenkelini on ollut hereillä.
kuin pahin mielipuoli.
Diapameja diapameja,
lisää vain nappeja.
Viinaa lisää viinaa,
sillä pään sekaisin saa.
Valtaa tunne hulluuden,
kuristaa voi ikuisuuden.
Ensin rikki videot ja telkkari,
palasix kaikki astiat heitteli.
Vaimoaan nyrkeillä hakkasi,
seinät ja lattiat verellä koristeli.
Vaimo viimeisillään raskaana,
veti ulos pitkin betonirappusia.
Hyppi hänen vatsan päällä,
lisää potkien turvakengällä.
Ei tullut enää huulilta avunpyyntöjä,
leuka murtui ja kasvot ihan veressä.
Päässä isäpuolella naksahtaa,
tahtoo lisää voisi vaikka tappaa.
Mikroaaltouunin käteensä nappaa,
lentäen ulos tähden lailla sen nakkaa.
Sirpaleita tavaroista oli kaikkialla,
lasimurskaa jaloissa senttikaupalla.
Laittoi matalaksi vanhimman lapsen,
kuristi ja kuristi päällä istuen.
Nuorempi laittoi todella kampoihin,
kuristi ja yhä lisää kuristi.
Vaatteista ympäri eteistä retuutti,
neljätoista vuotias vahva kuin painimestari.
Kaatumaan ei saa vaikka on pitkä matsi,
täytyi hakata vielä pahemmaksi.
Ei kaadu sitten millään kuristaen,
painollaan roikkuu kaulas isäpuoli kolmekymppinen.
Tähtiä jo näin eteisen katossa,
minua kutsuvan enkelin valossa.
Keskittyminen hänel hetkeksi herpaantuu,
vanhempi lapsi unesta palautuu.
Silmät seisoo isäpuolen päässä,
kuin kaksi mustaa kuollutta niittiä.
Kehuu kuinka saanut tappajan koulutuksen,
armeijas ollut useasti kertoo sen.
Kuristaa ja kaataa yrittää,
nyrkil samal tahtia yllä pitää.
Täysihulluus ilman täyttää,
lapselta nenän lyö nyrkillä sisää.
Rutina nuorimmaisen kasvoista kuuluu,
verta suunnattomasti valuu.
Ei vieläkään pudonnut nuori tää,
potkia mahaan täytyi siis lisää.
Nyt sai otteen mukavan,
paidal kaulaa tunnen kuristavan.
Osui vain 70 iskua päähän rautatangolla,
kestävä on nuorikaveri ja sormia murskana.
Viiltävä tunne isäpuolen reidessä,
morapuukko on lihaksen sisässä.
Heiluu terä useamman kerran,
tuntee kuinka se leikkaa lihan.
Jalat nousee kevyesti lattiasta,
nuorempi on vetänyt hänet pois tulilinjalta.
Hän saa terästä auki ranteensa,
veri värjää hänen vaatteensa.
Kuulee ilmassa sanat älä tapa,
juoksuaskelin poistuu ulko-ovesta.
Juoksee pakoon isäpuoli täyshullu,
verivana pitkä lumeen on tullu.
Tikkejä neula upottaa lihaan,
lääkäri sanoo nyt on tullut pataan.
Naama sinipunaisen kirjavana,
käsi lahjaksi käärittynä paketissa.
Ei hajuaistia ihan heti nenässä,
täysin murskana ei mitään tehtävissä.
Veri on värjännyt hänen hiuksensa,
pää kuin kynnettyä luista ihopeltoa.
Linnaa sai vain kaksi kuukautta,
nautti psykopaattinarsisti kitisten valtionlomasta.
Vaimo kävi vierailulla ja oli kalteriverhot ikkunassa,
yritti viimeiseen asti huijata luopumaan oikeusjutusta.
Alaikäisenä onneksi syyttäjä puuttui peliin,
saatiin hetkeksi sekopää kiipeliin.
Isäpuolen neljä lasta huostaanotettiin,
vanhan avioliiton päätös toimeenpantiin.
Siskopuolta vuoden vanhaa vahdin yksin kotona,
vanhemmat ravasi ympäri baareja.
Sossussa uusi päätös nyt tehtiin,
siskopuoli ikuisesti pois vietiin.
Nyt oli aikaa jouluun pari päivää,
tämä oli jokavuotista joulu ja arkihyvää.
Poliisilaitoksella ravasin tapahtuneiden kuulusteluissa,
tehty kuulemma 250 käynnin vuosiennätys tässä kaupungissa.
Aikuisena muistan jokaisen tapahtuman,
kuin hidastuksella katsotun kauhuleffan.
Jo marraskuussa tappaa se tunnelman,
sellaista en tahtois kenenkään kokevan.
Alitajunta jos täyttää mielen,
voi sille ehkä mitään en.
Ymmärtää ei voi sitä kukaan,
olin tutustunut itse saatanaan.
Pimeys jos maahan painaa,
tunnen kuinka kuristava ote palaa.
Jos ei halua joulua nähdä,
pahuutta on ollut se täynnä.
Ikävä synkkä tunne valtaa mielen,
pois täältä haluan kadotuksen tiehen.
Yritän hätistää pahat pois ajatuksista,
palaa ne yhä vain painajaisissa.
Metsäs pakoon juoksen ja juoksen,
pakoon pääse koskaan en.
Joka vuosi sama juttu,
mulle asia ikävän tuttu.
Exä jaksoi vinoilla asiasta vuodesta toiseen,
olis itse tullut pahuutta kauheaa kokeen.
Sanat vieläkin muistan.. onko masennusta joulun tullessa,
No, ei wittu ole vaan olen vielä elossa!
Mitä kaikkea ihanaa olisinkin voinut tehdä,
kun en olis astunut paskaan ja kulkenut surujen tietä.
Helppoa se oli hänen elää normiperheessä,
kaikki ihanat rakkaat ihmiset ihan vieressä.
Jouluna näin poliisit, lääkärin ja mummo itki yksinäisyydessä,
yritin kieltää kaiken tapahtuneen mielessä.
Pelkäsin milloin juhlan arki alkaa,
kouluun mennes näkyi jono aidantakaa.
Olivat lukeneet lehdestä joulun tunnelmaa,
ope kysyi jaksanko edes istua hiljaa.
Tunnelma hiljainen valtasi luokkahuoneen,
koulussa pääsin hetkeksi kiinni arkeen.
Niitä lukemattomia valvottuja öitä,
ei halua muistella koskaan lämmöllä.
Älä sano että elämä oli rankkaa,
katsonut olen silmiin monesti kuolemaa.
Lähdön hetki ollut monesti niin lähellä,
vain suojelusenkelini on ollut hereillä.
Selite:
Vauhdissa seko isäpuoli, kun olin tuo 14 vuotias nuori.
Olen päässyt asian yli jo vuosikausia sitten.
Nämä asiat yleensä pyyhkäistään maton alle ja ne suljetaan mielestä, niin tein minäkin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
