Tammikuinen ilta

Runoilija kalatmies

mies
Julkaistu:
1495
Liittynyt: 22.6.2007
Viimeksi paikalla: 24.9.2025 16:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Kaikki runot omia,
 eikä aina niin somia.
 Kauas ei tieltä eksy,
 ihanan värikäs syksy.
 Väreistä keltainen,
 on niin iloinen."

Runoja tulee vielä lisää,
kun aikaa ja kiinnostusta riittää.
Ajatuksia tuulen kuiskauksesta,
voin myöhemmin kertoa.

Kuulen äänen,
näen maailman ihmeellisen,
sormet tanssivat päällä näppäimien,
lukea voit tuloksen.

Kirjoitukset ovat ajatuksia,
ollako ne totta vai tarua,
vaiko vilkasta mielikuvitusta,
ehkä aitojen tunteiden purkamista.

Edit: kirjoitustila tuli täyteen, siirrän vanhoja otsikon Arkisto (vanhat poistetut) alle.


PS. Älä tulkitse sanoja väärin,
surusta voi kirjoittaa myös hymymielin.
Tosin ihan helppoa se ei aina ole,
onneksi ei kanna ruudun taakse sun katse.

Tekstini lainaaminen osittainkin voi johtaa oikeudellisiin jatkotoimiin.
Kiitos kaikista mielipiteistä ja mukavia lukuhetkiä. 


© Copyright kalatmies
 
Tammikuinen talvi ilta,
ulkoportailla uutta lunta.
Käväisen nopeasti ulkona,
avasin oven ja maa katosi alta.
Käsi pään suojaksi taipuu,
maahan se ekana osuu.
Polvet on yhdessä,
jalkaterät ulospäin kääntyneenä.
Tuli adrealiinishokki,
kohta jäätävä kipu tulisi.
Jalkapöydät näen yhä portailla,
polvet taittuneet maassa.
Luu tuntuu luuta vasten,
kuin tuntisin varpaiden kadonneen.

Katsoin ylös kuuta,
eihän se mua auta.
Minuutteja tuskassa mietin,
käsin vapisten ylös itseni vedin.
Ei jalat painoa kantanut,
polvet sattui ei taipunut.
Seiniin nojaten kiinni pitäen,
romahdin sohvalle lepään hetken.
Meni tunti meni kaksi,
tunne menee yhä pahemmaksi.
Nyt täytyi.. oli lähdön aika,
vauhtia uudestaan vauhtia.
Sain revittyä ylös itseni,
huutaa tuska sisälläni.
Nyt kohti autoa huojuen,
jalat toimi usko sitä en.
 
Päivystykseen seisomaan,
jonoa on alan huojumaan.
Helpotus pienen hetken,
saan pyörätuoliretken.
Lääkärin kautta kuvaukseen,
oikeaan säteilykidutukseen.
Asento-ohjeita tulee liukuhihnalta,
ei tajua ettei jalat tottele mun alla.
Piina pitkä vihdoin helpottaa,
jonon kautta lääkäriä kuulemaa.
Näyttää hän hurjan nuorelta,
ei edes leuas karva kasva.
Hyvältä hänestä näyttää,
hymyä väkisin vääntää.
Ota tästä buranaresepti,
sitten vain kotia kohti.
Hetkinen vain sinulle,
eihän nämä sovi minulle.
Viittelöi vain ovea kohti,
tätäkö on se lääkärin mahti.
Kuvitteleeko hän ihan oikeasti,
itsensä Jumalasta seuraavaksi.
 
Hampaita puren tiukasti,
lähenee jo auton ovi.
Kotiin kun vihdoin pääsen,
sohvalle rojahdan tiesin sen.
Kaksi viikkoa revin itseäni eteenpäin,
vain vessan ja keittiön näin.
Vessan lattialla makasin,
kyljellään naksahduksen tunsin.
Voi sitä pientä ilon hetkeä,
paikoilleen meni polvilumpio kipeä.
Meni viikko meni kaksi,
myös toinen paikoilleen meni.
Voi niitä näkymättömiä ilon kyyneleitä,
loppui kipu kauhea sieltä.
 
Lapsen askelin,
viikkoja astelin.
Kolme vuotta mennyt on,
yhä vaiva loputon.
Polvet luistaa hetkittäin,
pois paikoiltaan krats näin.
Toiseen muisto jäi vielä,   
kierukka rikki yhä.
Olen kuitenkin iloinen,
omin jaloin kävelen.
Päivittäisistä kivuista,
en kerro ettet menetä unia.

Tätä tuskaa onko tulevat vuodet,
kunnes vihdoin pois kuolet.
Silloin kipu jo hellittää,
olen vain muisto enää.
Kipujen tietä ei tarvitse näyttää,
siellä täytyy aikani viettää.
Niihin voi ikävä kyllä tottua,
silloin tuntee olevansa elossa.
Sai rakkautta antaa mies tää,
vihdoinko sieluni lepää. 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
kalatmies Talo 13.1.2022 0 Runo
kalatmies Tanssien 13.1.2022 0 Runo
kalatmies Runo rakkauden 13.1.2022 0 Runo
kalatmies Salaa 13.1.2022 0 Runo
kalatmies Sinä lähellä 13.1.2022 0 Runo
kalatmies Hellästi 13.1.2022 0 Runo
kalatmies Tuuli ottaa 13.1.2022 0 Runo
kalatmies Pimeyden koura 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Pimeys laskeutuu 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Sain maistaa 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Yksin kuljen 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Aurinko paistaa 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Sen hetken muistan 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Kuljen ahon 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Rakkaus jättää 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Kutitan hellästi 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Kun yksin 12.1.2022 0 Runo
kalatmies Se hetki silloin 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Yksin pimeässä 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Tähti 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Oi miksi piinaat 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Sanotko sen 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Tämä kerta 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Tosi mielessä 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Älä naurata 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Kuulen äänen hiipivän 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Silmät hikikarpaloita 11.1.2022 0 Runo
kalatmies Säde auringon 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Kannan surujen 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Kuinka paljon mahtuu 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Suudelmainen 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Silmät sammuu 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Taikahetki 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Kun katseesi 10.1.2022 0 Runo
kalatmies En ole 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Uni jonka todeksi 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Taas se alkaa 10.1.2022 0 Runo
kalatmies Viimeinen 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Hetki kylmä 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Hetki ikävän 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Silloin kerran 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Tulinen 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Tunne kuuma 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Ei rakkautta 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Pala sydäntä 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Korves maan kulkevi 9.1.2022 0 Runo
kalatmies Rakkauden kosketus 8.1.2022 0 Runo
kalatmies Rakkauden veit 8.1.2022 0 Runo
kalatmies Tänne valo tuo 8.1.2022 0 Runo
kalatmies Hyvä tunne 8.1.2022 0 Runo

Sivut