Kannan surujen sydäntä,
niin yksinäistä,
kipujen keskipistettä,
elämän lähdettä.
Vuodesta toiseen,
uskoin huomiseen,
tulevaan onneen,
rakkauden hetkeen.
Sain sitä tuntea hetken,
pienen lyhyen retken,
niin ainutlaatuisen,
yhä sitä yksin itken.
Vaellan yksin yössä,
kipu raastaen sydämessä,
elän vain hetkessä,
elämä on jo pielessä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi