Odotan, että jotain sanoisit

Seison edessäsi
takki auki
jalat paljaina,
katson kohti
ja odotan,
että jotain sanoisit.

Kylmä puskee
takin alle,
etkä sinä välitä.

Sade kastelee
varpaani,
etkä edelleenkään välitä.

Tuuli pieksää
kyyneleiset kasvoni,
etkä vieläkään välitä.

Huudan.

Huudan niin lujaa,
että metsä kaikuu.
Etkä sinä kuule.

Luovutan.

Pudotan takin,
käännän selkäni
ja juoksen pois,
syvemmälle
metsän uumeniin.

Kompuroin jalkoihini,
kaadun sammalikkoon
ja jään siihen,
kaikua kuuntelemaan.

Tulet perässä,
laskeudut viereeni
ja kysyt hiljaa,
haluanko
takkini takaisin...