Iloitsen sinusta,
mutta pelkään tulevaa, sillä
välillä tuntuu etten kuulu sinun maailmaasi ollenkaan.
Maailmamme niin monessa eroaa.
Älä luule etten halua.
Mitään en haluaisi enempää,
kuin olla sinun ja yhdessä kokea elämää.
Mutta en pysty itseäni muuttamaan, ja
sinä puolestasi olet vahvasti oma persoonasi.
Niin kovin erilainen kuin kukaan tuntemani aiemmin.
Niin kovin erilainen kuin minä.
Vaan niin rikollisen ihana!
Pelkään miten minä, totinen murehtia,
tavallinen köyhän perheen tyttö,
ainainen huolehtija
sovin sinun kuvioihisi mitenkään?
Mitä saat minusta?
Pelkään olevani sinulle liian tavallinen.
En käsitä pelkoani välillä itsekään.
Toivoisin, että ottaisit syliisi,
rohkaisisit uskomaan
että olemme täydelliset,
luotu toisiamme täydentämään.
Sillä minä pelkään, enkä haluaisi sinua menettää!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
