Vuoren kukka

Runoilija elisa_swe

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 17.10.2005
Viimeksi paikalla: 3.9.2016 11:02

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Haluan näin kiittää runoystäviä kaikesta kommenteista/arvosteluista mitä saan teiltä oli hyvää tai huonoa mutta sehän vain meitä runoilioita vahvistaa...eikös? *hymy*kritiikki tekee vain hyvää,se vahvistaa ;))
 

Se valkoinen vuori
mistä äänen kuulit

vuori joka nousee
pilviä kohti

Muistatko siinä
valkosessa kohdassa

pienen kukkasen
jonka poimit

Se oli ainoa kukka
mikä elonsa näytti

puhdas ja viaton
ei niitä joka paikassa
kasva eikä näy

Kukka, oli omalaatuinen
halu repiä ylös vuorten
suojelusta

Samalla tuhoutui
kukkanen joka
loisteensa näytti

Kadotti elonsa
omistamisen halu

yksinään, piilossa
näkymättömänä
toisilta

Mikä juurta myöten
revitään ei enään
eloa näytä

Anna kaikkien kukkien
kukkia vapaana

sillä sinunki silmille
kaunista katseltavaa

Mikä vapaana elää
sitä sidota ei voi

Omistamisen halu
on paha halu

Rakkaudella kukkii
perunatkin

Selite: 
unettomana viimeyönä mietteissä syntyi tämmönen...hmm ottaa siitä selvää tarkoitukseni...
Kategoria: 
 

Kommentit

Viisautta kasvaa runossasi. Meistä varmasti jokainen on joskus elämänsä aikana nähnyt tuon ihmeellisen näyn: kukan kasvavan kallionkolossa, asfaltin raosta tai jossain muussa yhtä uskomattomassa paikassa ~yhtä uskomattoman sitkeästi. Tuota kukkaa...oli sitten kyse rakkaudesta, kasvusta tai jostakin muusta ~ei tule poimittavan tahi tallattavan.
(Mie ehkä hiukan lyhentäisin tätä

Kaunis ja herkkä runo, koskaan ei pidä repiä juurineen juuriltaan ... tämä on todella hieno ja oikea tapa ... jos juurensa menettää, ei ole elämää...

Näin on hyvä, että on juuret ja että elää ...
Kiitos tästä, pidän kovasti :)

Mielenkiintoinen jaottelu runossasi.
Täynnä kuin sananparsia, joista kehittyy kokonaisuus.

Kukat kauneimmillaan ovat kasvupaikoillaan...jos ne juurineen irti repii, niin ei ainakaan luonnonkukkia seuraavana kesänä nouse...paitsi niitä kukkia, jotka lisääntyvät siemenistä. Todella kauniin ja puhuttelevaisen runon kirjoitit ja tätä voi vertauskuvallisesti ajatella ihmiselonkin suhteen. Ahneus tuhoaa niin paljon kaunista niin luonnossa kuin ihmisessäkin.

Syvällinen valloittava runo. Omilta juuriltaan rikkirevitty ja siirretty helposti lakastuu. Runon viisaat sanat kuvaavat niin luonnonkukkia kuin henkilöitä, jotka joutuvat muuttamaan väkisin kuten pakolaiset. Omistaa emme voi luonnonvaraisia luontokappaleita emmekä läheisiämme kuten esim. lapsiamme.

Runosi on lukunautinto, vaikuttavan kaunis kokonaisuus.

hienoja sanan parsia runossasi :)

Kaunista luontokuvausta ja syvällisiä ajatuksia vapaudesta. Rakkaus ei ole omistamista, vaan
vaalimista ja hellimistä että toinen ei halua pois.

Hyvin kaunis ja vertauskuvallinen runo. Tuli mieleeni parisuhde, omistamisen halu on paha halu. Kiitos tästä!

~ Luen tästä rakkautta jota ei saa kahlita
vaan rakkaus pitää saada olla vapaa myös
parisuhteessa, ilman että toinen olisi mustis
todella viisas runo ja kivoja vertaus kuvia ~

 

Käyttäjän kaikki runot