Tuuli pyyhkii kyyneleeni,
mutta ei mieleni surua,
joka velloo kuin lautta mustilla laineilla,
tuntuu kuin olisin uskonut vain valheeseen,
kuinka pohja kaikelta olisi pudonnut pois,
herännyt todellisuuteen,
ja nähnyt rakkauden sijasta oikeat kasvosi,
jotka olivatkin minut pettäneet
Tiedän rakastat muita,
et voisi edes sietää minua,
mutta en tiedä pääsenkö enää yli,
katapultti osui pilvilinnoihini,
jotka hajaantuivat ulottumattomiini.
En ole edes ystävä sinulle,
vaikka niin luulin.
Eniten se satuttaa,
kun kuvittelee, että edes välität.
Olen kuin raskas ilma,
aurinkosi ympärillä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuttua juttua. Kaunista ja surullista :)