Minun siipeni olivat joskus loistokkaat,
täynnä kultaa ja hopeaa,
ne loistivat kaikissa kauniisa väreissä,
sulat vain hehkuivat sanatonta onnea.
Nyt siipeni irstaan räävittömät,
sulat haperot ja katkeilleet,
värit harmaat ja haalistuneet,
vain varjo eilisestä.
Vaikka pimeässä koitan hapuilla menneeseen,
käteni sohii vain kylmää mustaa tyhjyyttä,
en voi palata suloiseen entiseen.
Minulla on vain totuuden rikkonaiset palaset käsissäni,
jotka tiedän itse särkeneeni,
enkä osaa koota palapeliä paikoilleen,
osaset ovat vain kadonneet.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
