Itken yksinäni, mietin elämääni.
Sen ylä- ja alamäkiä, mennyttä ja tulevaa.
Mielessäni pyörii kysymys:
Miksen ketään uskalla rakastaa?
Tulet luokseni, halaat, otat syliisi.
Lohdutat, otat syliisi.
Sanot minua rakastavasi.
Pyydän sinua lähtemään.
Unohtamaan minut.
En uskalla rakastaa sinua,
vaikka sinä rakastatkin minua.
Sillä kaikki, joita rakastan muuttuvat kiveksi.
En tahdo sinulle käyvän niin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oisko sul noidan vikaa... en usko, et saat hänet rakkaudellasi kiveksi muuttumaan... Rakasta rauhassa vaan...
Koskettavan kaunis näkemys rakkaudesta.