Tajuntani purkautuu paperille
Mustina kukkina muste leviää
Mitä siinä sinä näet silloin
Sitä en voi koskaan käsittää
Sanat kukan terälehtinä kuolee
Riviväleihin syntyy maailma uus
Sinne jonnekin tajuntani hukkuu
Voittaa sen rappio ja raivokkuus
Minä avaan ikkunan sieluuni
Sinut kutsun mukaan seikkailuun
Uskallatko sisään kurkistaa
Maailmaan niin outoon ja hulluun
Mene syvemmälle paina pidemmälle
Näe kuolema ja juo malja elämälle
Tartu käteeni istu viereeni istuimelle
Älä pelkää käy rohkeesti peremmälle
Sanot että sä minua ymmärrät
Kuulet kuinka mun tajuntani elää
Vain niin vähän siitä ulos näkyy
Miten ihmeessä sitä voit käsittää
Villi maailma kylmä hanki
Kuuma sielu ruumiinsa vanki
Korppi istuu kallon päällä
Silmä silmästä joka säällä
Esiin houkuttele kaikki ajatukseni
Hakkaa tajuntani leikkaa logiikkani
Poikki pinoon ja pinot pakettiin
Tiedän kyllä olet vertaiseni niin
Yhteys syntyy meidän välillemme
Sanat turhina vois heti pois karistaa
Ohi virrata saa tämä elämämme
Unet toden mutkat suoriksi suoristaa
Loppupeleissä on kaikki selvää
Periaate kristallinkirkaana paljastuu
Ei väliä ole sillä ymmärryksellä
Vaan sillä miltä sydämessä tuntuu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan upea. Yleensä en ole riimien ystävä, mutta tässä se toimii loistavasti. Pidän etenkin tästä: "Villi maailma kylmä hanki
Kuuma sielu ruumiinsa vanki"
Elämänmakuista, mutta koskettavaa, kaunista kutsua.