Krokotiilin luurankoja sademetsän sykkeessä,
elämän rytmejä hakkaava sydän.
Sekunti, sekunti, sekunti.
Puut kaadetaan,
niiden päälle rakennetaan asfalttitaivas.
Ihminen tuhoaa.
Niittyvillaa, aamuyö,
tuulessa elämän ääni.
Ikuisuus.
Silmät sulkeutuvat,
rakastavat vieressä istuvaa.
Ihminen rakastaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi