P.S.

Joka kerta kun hymyilet
perhoset vatsassani syövät sisältä kuin syöpä,
Joka kerta kun naurahdat
viillät sieluani tikarein,
Joka kerta kun katsot minuun
sydämeni hajoaa yhä pienempiin palasiin,
Sydän palasina,
Sieluni riekaleina,
Halvautuneena elävänä,
Sisältä kuolleena
Kun
      Tanssit
            Kuolleen
                  Ruumiini
                        Yllä
Perhoset tahtovat ulos sisältäni,
purren terävillä hampaillaan
ja raapien pitkillä kynsillään sisälmyksiäni.

Tunteet ovat elämän syöpä!
Mustasukkaisuus on myrkkyä,
Ja minä juon sitä kaksin käsin!
Mikään ei riitä tappamaan.

Kiinni kuin lieassa riutuva koira minä kärsin,
Raajat kahleissa,
Pakkopaita kuristaen vapauden äänen,
Kettinki puristaa keuhkot kasaan.
Mieli jakautuneena kuin mielisairaalla
minä vihaan ja inhoan!

Sairaalloisen taipaleen jälkeen en uskalla enää hengittää,
En katsoa,
En uskoa.
Silti kuolema ei korjaa,
Ei paikkaa taivaaseen,
Ei helvettiin,
Vain pääsylippu sirkukseen!

P.S. Rakastan sinua vielä