huomisen tuolla puolen
sammuvien palojen savu
himmentää taivaan
itsensä lianneet
huutaneet
kironneet
itkeneet
ihmisen lapset
parantelevat itseään
surevat palaneita siipiään
raivaavat raunioita
ja rakentavat uutta
puhaltavat hiillokseen
hölmöt
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Yari | Nimetön | 3.7.2010 | 14 | Runo |
| Yari | Sitä syysunelmaa.. | 4.10.2009 | 3 | Runo |
| Yari | Ilmastonmuutos | 27.9.2009 | 0 | Runo |
| Yari | Syksyyn sävel | 22.9.2009 | 0 | Runo |
| Yari | Hän ja Puavo | 3.9.2009 | 3 | Runo |
| Yari | Matkamuistoja | 17.6.2009 | 6 | Runo |
| Yari | Jos | 12.4.2009 | 8 | Runo |
| Yari | Marraskuussa,sunnuntaiaamuna | 9.11.2008 | 0 | Runo |
| Yari | Nimetön | 28.7.2007 | 3 | Runo |
| Yari | Kehällä | 29.6.2007 | 3 | Runo |
Kommentit
ja taas alkaa alusta....
Runo pistää miettimään erehtymisen ja oppimisen jatkuvaa kiertokulkua. Jos erehtymisestä oppisi niin, ettei enää erehtyisi, niin silloinhan lakkaisi myös oppimasta. Hmmm... hämmentävää.
Aika pessimistinen kuva tulevaisuudesta, mutta ehkä tämä saa taas katsomaan vähän kriittisemmin meidän yhteiskuntaamme.
Muuten lohduttomalta näyttävä huomisen ja tämänkin päivän kuva, ellei toivoa olisi! Vahva, intensiivinen teksti, hyvin koottu, jättää todellisen jälkimaun! Pidin myös asettelusta.