Pitelen käsisäni palasia siitä,
mitä sydämestäni on jäljellä.
Suljen sirpaleet käsiini ja yritän suojella niitä.
Painan ne rintaani vasten ja tunnen tuskan ja tyhjyyden.
Kunpa vielä uskaltaisin ojentaa palaset hänelle.
Hän auttaisi kokoamaan sirpaleista hauraan muodon sydämen ja suojelisi ja pitäisi siitä hyvää huolta.
Juuri kun olen ojentamassa rippeitä itsestäni vedänkin ne takaisin.
Suojelen sitä vähää, mitä minusta on jäljellä.
En uskalla luottaa.
Jos luotan annan kaikkeni ja silloin kohtaloni on jonkun muun käsissä.
Uskallanko enää uhrata itseäni?
Painan sydämeni sirpaleita pitelevät käteni rintaani vasten.
Kyynel vierähtää poskelle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella kaunis, tunnistan omia ajatuksiani tästä :)
Pelkoa,surua ja kaipuuta. Uskaltaakko vai ei. Pidin tästä todella paljon. "Käsi" sana vaan vilahti tekstissä ehkä vähän liiankin usein. :)
Kaunis ja surullinen.
Uskalla vaan, kyllä elämä kantaa : )
Aivan ihana!Koskettava runo..