En oo koskaan sua nähny,
oon vaa kuullu mitä oot tehny.
Väkivalta oli sun ainoa ratkasu,
et kai sit muutakaa osannu.
Viinaan surus hukutit,
sillä tavalla todellisuuden unohit.
Ilman syytä päälle kävit,
ja mun lapsuuden samalla tärvelit.
Äiti ymmärs et se oli väärin ja lähti,
vielä kun elossa oli ja ehti...
Jos pidemmäks aikaa ois sinne jääny,
en haluu ees tietää miten ois käyny.
Ilman sua oon saanu elää mun elämän,
mut toivon et oisit miettiny enemmän,
mua sä et tuu koskaan enää näkemään,
en halua sua mun elämään....
Selite:
Kertoo mun faijasta, jota en oo nähny sen jälkee ku olin 1 -vuotias....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo kosketti,samantapaisia kokemuksia omasta isästä..Häntä en ole nähnyt nyt 6 vuoteen,enkä tule varmaan koskaan näkemäänkään...
Pala nousee kurkkuun, kun lukee tekstejäsi.
Ammatissani kohtaan kymmeniä samoin kokeneita nuoria ja usein olen voimaton.
Silti toivon sinulle voimia sillä:
"Niin pysyvät yhdessä usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus."
Rakkaudessa ei ole pelkoa, täydellinen rakkaus karkoittaa pelon. Rakkaudessa elävän ihmisen ei tarvitse selvitä, vaan Elää.
Tsemppiä!
Surullinen :,(
Kosketava runo<3